Uusia kavereita

Heipsan!

Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman Lennistä ja jutuista joita Lenskin kanssa puuhailen. Olemme Lennin kanssa myös eilen saaneet uuden tallikaverin, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Kuten jo kerroin Lenni on ystäväni hevonen, jota saan käydä hoitelemassa useimmiten kerran viikossa, joskus useammin. Tutustuin Lenskin omistajaan ollessani keikkalaisena eräässä asumispalvelussa. Meille tuli juttua hevosista ja mainitsin, että kaipaisin helppoa ja rauhallista hoitohevosta, jonka kanssa palautella mieleen perusjuttuja hevosen hoitamisesta. Lennin omistaja etsi samaan aikaan vuokraajaa/hoitajaa ja pyysi minut mukaan tallille. Vaikka en voinut ratsastaa Lenniä, meillä kuitenkin synkkasi niin hyvin, että sain Lennistä hoitohevosen.

 Lenni kurkkaa loimen takaa

Olen pian käynyt vuoden verran hoitamassa Lenniä ja se on kyllä ollut ihan mahtavaa! Lenni on todella ihana ja helppo käsitellä. Sillä ei ole mitään tyhmiä tallitapoja tai muita huonoja käytösmalleja. Lenni on myös tottunut koiriin, joten Whiskeykin on helppo totuttaa tallielämään. Koska en voi ratsastaa Lennillä, me käymme talutuslenkeillä. Tallin lähellä on hyvät maastot myös talutuslenkeille, joten minun ei tarvitse pyöriä kentällä ympyrää vaan saan maastoilla niin paljon kuin haluan.

Lenni maastolenkillä viime lauantaina

Joskus, jos huomaan Lenskin olevan levoton tai kovin energinen juoksutan sitä hieman ennen maastoon lähtemistä. Juoksuttamalla Lenni saa purettua ylimääräistä energiaa turvallisella tavalla ja näin vältytään ikäviltä kohtauksilta maastossa. Toki Lennikin aika ajoin säikkyy erilaisia asioita, kuten postilaatikoita, roskiksia tai erilaisia työkoneita. Olenkin sitä mieltä, että hevoset eivät ole säikkyjä, niillä on vain kyky nähdä keijuja ja menninkäisiä, sielläkin missä niitä ei ole.

Olin eilen talilla ajatuksenani ottaa myös Whiskey mukaan. Menin itse aikasemmin talille tekemään pakolliset siivous yms. hommat. Kävelytin Lenniä myös ensin yksinäni ennenkuin kihlattuni tuli koiran kanssa perästä päin tallille. Whiskey oli kovin kiinnostunut kaikesta ja Lennikin kumartui kummastelemaan jalkojensa juureen ilmestynyttä rääpälettä. Whiskey oli hämmästyttävän kiltisti ja kun lähdimme pienelle lenkille vielä  kihlattuni, Whsikeyn ja Lennin kanssa kaikki meni ihan super hienosti. Whiskey kulki niin nätisti ilman hihnaa Lennin vierellä ja Lenni ei välittänyt meidän rääpäleestä lainkaan. Mitä nyt kerran siirsi kaviollaan koiran kauemmas, ihan kuin sanoen "Mees nyt siitä jaloista pyörimästä, jäät alle vielä...".

 Kaverit

Voin siis huoletta ottaa Whiskeyn useamminkin talille mukaan, jotta se tottuu hevosiin ja tallin tapohin mahdollisimman nopeasti. Pentua on kuitenkin helpompi opettaa oikeaan käytökseen kuin vanhaa koiraa. Elinen tallipäivä oli siis todella onnistunut, sain vietettyä laatuaikaa Lennin kanssa kaksistaan ja lopuksi vielä yhdessä kaikkien ulkoilevien eläimien kanssa. Loppun vielä hauska kuva Lennistä. Ihan kuin se nauraisi :D

Krulla, Prulla ja niiden omistaja

Heips! 

Kirjoittajajoukkoon liittyy vielä yksi nuori neito Helsingistä. Kotona arkeani ihastuttaa ja vihastuttaa isovillakoiranpentu ja epäpuhdas kääpioluppakorvakani ja kihlattu. Kirjoitan myös toista enemmän tyttömäisiin juttuihin ja vaatteisiin keskittyvää blogia, Vaatekaapin kätköissä. Nettinimeni on Corona, mutta oikealta nimeltäni olen Hanna-Katariina. 

Koiran ja kanin lisäksi elämässäni vaikuttaa ystäväni Suomenhevonen Lenni, jota käyn hoitamassa. Olen myös tänä vuonna aloittanut ratsastuksen uudestaan Ratsastuskoulu Knaperbackan Takaisin Satulaan -kurssilla. Juttuni tulevat siis käsittelemään elämää koiranpennun ja kanin kanssa sekä tallin tapahtumia.

Nyt siirrytään niihin varsinaisiin päätähtiin. 

Atsalea

Atsalea on 5-vuotias eläinkaupasta ostettu kääpiöluppakorva. Lähemmin tarkasteltuna vaikuttaa kuitenkin sille, ettei Atsis ole aivan puhdas kääpiöluppa. Meille Atsalea muutti joulukuussa 2011. Atsalea asui ennen muuttoaan erään ystäväni luona yhdessä toisen pupun kanssa. Atsalea on kuitenkin aina ollut dominoiva luonteeltaan, joten yhteiselo toisen kanin kanssa ei enää onnistunut. Minua ei haitannut ottaa hieman dominoivampaa (lue: ärhäkkää ) puppaa, joten Atsis sai meiltä loppuelämän kodin. 

Atsalealla on paljon erilaisia lempinimiä kuten: Atsis, Puppa, Prulla (=Pupurulla), Häijyläinen, Normi-A ja Pötsis. Prulla viittaa siihen kun Atsalea makaa oikein pitkänä ja rentona lattialla. Pötsis puolestaan sen kyltymättömään ruokahaluun.

Vuosien varrella Atsalea on kesyyntynyt paljon, mutta mikään sylikani se ei silti ole. Se viihtyy ihmisten läheisyydessä, kunhan saa olla rauhassa. Eli kania  saa katsella ja ihailla muttei koskea.  Atsalea osaa pitää puolensa, sillä jopa tuttavani Venäjänvinttikoira pelkää meidän puppaa. Atsalea on kaikessa luonteikkuudessaan ihana enkä vaihtaisi sitä mihinkään. 

Zanita's Oblivion "Whiskey" 

 

Whiskeyn ensimmäinen päivä meillä, 7, 5 vk

Whiskey on 10-viikoinen isovillakoiranpentu, joka muutti meille 30.12.2013. Whiskey on loputtoman kiinnostunut kaikesta mitä maailmalla on tarjota. Kani olisi Whiskeyn mielestä paras leikkikaveri, mutta Atsalea ei ole samaa mieltä. 

Whiskey on toinen villakoirani, mutta ensimmäinen "aikuisena" hankittu koira. Tarkoituksena olisi kouluttaa Whiskeystä oikein mallikelpoinen koirakansalainen ja tallikaveri. Koulutuksen avuksi aiomme etsiä jonkun pennuille tarkoitetun TOKO-ryhmän. Lisäksi haaveilen liittymisestä kaveri koira -toimintaan.  Whiskeyn kasvaessa edessä on trimmauksen ja muun turkin hoidon opettelua sekä jatkuva stressi siitä, saako kasvava karvalapsemme riittävästi evästä. 

Kuten muillekin elukoilleni, Whiskeyllekin on ehtinyt kertyä liuta lempinimiä, kuten: Krulla (=koirarulla), Hönö, Hönötin, Karvalapsi jne. Krulla tulee samalla ideologialla kuin Prulla, eli kun Whiskey makaa pitkin pituuttaan lattialla ja on kovin suloisen näköinen. Yritämme kuitenkin kihlattuni kanssa käyttää vielä mahdollisimman paljon Whiskeyn oikeaa nimeä, jotta se varmasti oppisi tottelemaan sitä. Myöhemmin lempinimet voivat olla arki käytössä.

 Whiskey uuden talvitakin kanssa, 9 vk

Lenni 

Lenni viime vuoden helmikuussa

Lenni on ystäväni Suomenhevonen, joka asustelee Östersundomissa pienellä yksityistallilla. Lennin kanssa puuhailen vielä lähes pelkästään maasta käsin -juttuja, sillä pitkän taukoni jälkeen Lenni on vielä liian haastava minun ratsastaa. Olen kuitenkin muutaman kerran päässyt ihan selkäänkin, omistajan taluttaessa.

Lennin kanssa käymme siis pitkillä talutuslenkeillä ja syömme naapureiden kuusi -ja muut aidat sekä tienvarsien voikukat. Lenniä on todella helppo hoitaa ja siksi paluuni hevosten pariin onkin sujunut todella hyvin. Toki Lennilläkin on päiviä, jolloin miljoonaan kertaan nähty postilaatikko lenkin varrella on kauheen pelottava ja joka puskassa vaanii menninkäisiä. Enimmäkseen Lenni on kuitenkin leppeä ja rauhallinen. Lennilläkin on paljon lempinimiä kuten: Lenski, Lenski-poni, Lempi-Lenni, Lennart jne. 

Yläkuvassa Lennillä on talvikarva, joka on todella tumma verrattuna Lenskin kesäkarvaan. Alla vertailun vuoksi kuva viime kesältä.

 Tänä vuonna Lenski klipattiin, joten loimia on näillä pakkasilla tarvittu. Pitää ottaa Lennistä teille hieman tuoreempi kuva.

Pörröinen koira ♥ pörröinen matto

Chico on meillä hoidossa. Se on aamupäivän aikana kulkenut lähinnä kahden pisteen väliä: makuuhuoneessa, pörrömatolta toiselle. Chico rakastaa pörrömattoja. Varmasti mukavan pehmeitä ja silleen.

Valokuvaamisen päälle Chico ei sen sijaan ymmärrä. Aina, kun kaivan kameran esiin, se omaksuu lievästi pitkästyneen ilmeen. Joskus se on jopa alkanut huokailla teatraalisesti, kuin sanoakseen, että "hei, älä ny viitti, ihan oikeesti..."

Juu. Koirakuumeeni on vain kasvanut, kun hyvä ystäväni Hanna-Katariina hankki itselleen isovillakoinranpennun, Whiskeyn (Zanita's Oblivion). Toinen on niin söpö! Ja lähes kaikilla lähipiirissäni on oma koira, paitsi minulla. Minulla on vaan muiden koirat hoidossa silloin tällöin. Itseasiassa elättelen toiveita, että saisin joskus tulevaisuudessa sitten Whiskeytäkin tänne meille hoitoon. Mitä enemmän hoitokoiria, sitä karvaisempaa elämä on.

Ja juuri äsken päätin, että Chico on niin lutunen, että en palautakaan sitä äidille tänään. Tämä on koirakidnappaus. Koira pysyy täällä huomiseen asti. Muaahhahahhaaaa.

Kiaran Ihanat Siskokset

Heippa vaan kaikille, ja hyvää uutta vuotta!

Postailin tänne jo kuvia Chicon pentu- ja nuoruusajoilta - nyt seuraa sietämättömän suloinen kuvapläjäys Odessan elämästä aikaa ennen minua.

Odessa tuli minulle 1,5-vuotiaana varhaiseläkkeelle synnytysvaikeuksien takia. Sen supistukset olivat niin heikot, ettei se meinannut saada poikasiaan synnytettyä. Kahden poikueen jälkeen Odessan kasvattaja siis päätti, että hän poistuu jalostustyöstään. Ja niin neitokainen sitten tuli tänne minulle, kotikaniksi.

Toisinaan minua harmittaa mielettömästi, etten ole koskaan nähnyt Odessaa pikku poikasena. Toisaalta taas en osaa kuvitellakaan elämääni toista kania. Odessaa ihanampaa otusta ei olekaan. Olen onnellinen, että saan tarjota hänelle hyvät varhaiseläkepäivät.

Onneksi kuitenkin Odessan sisaren, Orianan, omistaja sattui löytämään minut blogini kautta, ja hän lähetti minulle Odessan ja Orianan vauvakuvia. Olen nähnyt myös kuvan Odessan emästä Pipsasta, ja se on aivan saman näköinen, kuin nämä sisarukset... 

Kiaran Ihana Odessa vasemmalla, Kiaran Ihana Oriana oikealla.

Odessa oikealla, Oriana vasemmalla. Ei noita erota toisistaan mitenkään!

Odessa.

Odessa-kaunottareni jälleen.

Ja tässä mamma-Odessa omien poikastensa kanssa.

Että sellaista söpöstelyä tämän vuoden alkuun. Minulle tulee aina ihan pehmoinen, pörröinen olo, kun katselen näitä kuvia. Miten käsittämättömän suloinen on pieni Puppani ollutkaan vaavina, tui. ♥