Sivusta haukkuja

Hei vaan kaikille!

Meidän pienestä isovillakoirasta on kovaa vauhtia tulossa ihan oikeasti iso isovillakoira. Eilen kun punnittiin ja mitattiin Whiskey niin säkäkorkeus oli 48 cm ja 10,5 kg. Hyvin kasvaa siis meidän poika, vaikka vähän enemmän sais olla painoa. Toisaalta pennulle on parempi olla hoikka kuin pulska. Sama homma siis kuin meillä ihmisilläkin. 

Whiskey on saanut ensimmäiset rokotukset ja ollaan nyt muutaman kerran käyty Puhoksen Mustin ja Mirrin joka sunnuntai järjestämissä pentupaineissa. Ideana on, että liikkeessä on aidattu tila, jossa koiranpennut voivat leikkiä keskenään turvallisesti. Leikkihetket on jaettu niin, että 13-14 on pienet pennut ja 14-15 isot pennut. Whiskey on jo iso pentu, vaikka mieleltään se on vielä aika pieni. 

Pentupaineissa käy aika paljon samoja koiria, jotka ovat todella leikkisiä. Kuitenkaan meidän Whiskey ei oikein tahdo päästä leikkiin mukaan. Se haukkuu muille pennuille ja haluaisi selkeästi mennä mukaan, muttei kuitenkaan sitten uskalla. Sanoinkin tänään, että Whiskey on vielä toistaiseksi sivusta haukkuja. :) Se innostuu vain jos muut juoksevat sen ohi tai vahingossa painivat sen lähellä. Innostus kuitenkin jää jännityksen alle ja Whiskey jää katsomaan muiden menoa. Hetkittäin se kuitenkin pääsee leikkiin mukaan. 

Aiotaan kuitenkin sitkeästi käydä pentupaineissa, koska joka viikko Whiskey uskaltaa vähän enemmän ja haluaa ihan selvästi leikkimään. Luulen, että se ei tahdo päästä leikkiin mukaan sen takia, että Whiskey on todella rauhallinen ja tarvitsee enemmän aikaa tutustumiseen kuin muut paineissa käyvät pennut.  Whiskey on myös nuorin pennuista, joten sekin saattaa vaikuttaa. 1-2kk ikäero on kuitenkin aika iso koiran elämässä. 

Eilen sain kuitenkin todisteita, että kyllä meidänkin poika osaa leikkiä. Olin kylässä Sulhaseni perheen luona, joilla on n. 3-vuotias portugalin vesikoira, Sani. Ollaan Whiskeyn kanssa käyty siellä usein ja yleensä Sani on kuin Whiskeyta ei oliskaan. Eilen lähdettiin yhdessä lenkille ja päästettiin koirat juoksemaan talon takapihalle. Kuinkas ollakaan, Sani ja Whiskey alkoivat telmiä ja juosta keskenään. Sitä riemua oli hauska katsella!

Uusi asukas "Caramean koirahoitolassa"

Hei kaikille!

"Caramean koirahoitolassa" on uusi asukki: Royalette's Piece of Diamond eli tuttavallisemmin Hilma. Hipsukka on siis jo kolmas koira, jota hoidan omistajan - tässä tapauksessa pikkusiskoni - poissaollessa. Ei harmita niin paljon, ettei ole vielä omaa koiruutta, kun voi aina "lainata" sukulaisten ja ystävien hauvoja.

Hilma on 3-vuotias kiinanharjakoira ja rekisteröity nakuksi, mutta sisareni antaa onneksi Hilman turkin kasvaa. Hilma tuli sisarellenikin vasta vähän aikaa sitten, joten sen turkki on takapäässä vielä lyhyttä "lampaanvillaa", ja etupäässä taas pöyheä kuin leijonanharja. Luonteeltaan Hilma on tosi herttainen, se on niin ihmisrakas, että rakastaa aivan kaikkia, eikä ole itkeskellyt ollenkaan siskoni perään. Ihan tyytyväisenä se tänne jäi, ja tyytyväiseltä vaikuttaa yhä. Hilma on myös ihan totaalinen sylikoira. Ihan sama, kenen syliin se nostetaan, noin 5 minuutin kuluttua se alkaa vetää sikeitä. :D

Kiinanharjakoirat ovat "loimunahkaisia", tai jotain sinne päin. Rotu ei ole minulle ennen Hilmaa ollenkaan tuttu, mutta Hilman iho kyllä tuntuu epätavallisen kuumalta. Hilma palelee herkästi ja on tottunut koko ikänsä siihen, että se saa nukkua sängyssä. Yleisesti ottaen en hyväksy koiria sänkyyn, mutta Hilman kohdalla teen poikkeuksen. On minulle itsellenikin helpompaa antaa sen nukkua sängyssä, kuin herätä nostamaan sitä lattialle pitkin yötä. Viime yönä Hilma nukkui aluksi vatsani vieressä/päällä, ja vaikka se ei ollut edes peittoni alla, se oli niin kamalan lämmin, että minulle tuli suorastaan hiki (vaikka itsekin palelen herkästi). Onneksi koira siirtyi loppuyöksi jalkopäähän, kai sille itselleenkin tuli lopulta liian lämmin. Hämmästyttävää kyllä, että noin pieni koira voikin lämmittää suunnilleen saunan tehokkuudella... :O

Loppuun vielä pari pikanäpsyä Hilmasta. Se on vähän reppanan näköinen, kun sen turkki takkuuntuu niin helposti (vaikka sitä harjataan päivittäin), ja silmät vuotavat nestettä. Neste värjää nassun ikävästi, mutta ei onneksi häiritse koiraa itseään mitenkään (silmien vuotaminenkin taitaa olla tälle rodulle tyypillistä). On se silti lutuinen, vai mitä?

Kissoja, kissoja, ja kissoja...

Hei - pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin kissakuulumista (ft. Ava), ja edelleen jatkan samaan sarjaa. Tosin.. hevosistakin voisin pienen maininnan tehdä erikseen, sillä long time no see horse stables! Mutta, takaisin kissoihin.

Selasin tuossa vanhoja tiedostoja ulkoiselta kovalevyltä, ja mitäs sieltä löytyikään? Muistikorttitolkulla kuvia tuttavani tallikissojen pennuista vuodelta 2012 - samaa vuosimallia kuin mitä meitin Senttimme. Toisin sanoen, Penttimme (vanhempia) sisaruksia ja serkuksia! Olen sen verran kissamummo, että vaikkei kuvien takaa ole tarinoita tai opetuksia, sydämeni heltyy yhä uudelleen ja uudelleen kun katson näiden pölvästien kuvia..

Suosittelen klikkaamaan kuvia isommaksi, tuleepi söpöys oikeuksiinsa! (Varsinkin kollaasien kohdalla) Samaan aikaan kun näitä kuvia räpsin, tallin takana pidettiin hevosten maastakäsittelykoulutusta, mitä minun piti (epävirallisesti)  kuvata, vähän ikään kuin opiskelumateriaaliksi myös ("miten reagoi, miltä hevosen ilme näytti alussa vs. käsittelyn jälkeen" jne. jne.), mutta loppupeleissä muistikortti täyttyi kissoista ja shetlanninponin maastakäsittelystä. Ooops.. mites ne suokit? Mutta hellantuutelis, tahdon pennun.

Mutta meitin Sissimme, on taas ollut oppimestarina täällä, mutta niinhän se on: esikoiset ovat protoja, kokeilukappaleiden kokeilukappaleita ja testaajia joka asiassa, puhuttiin sitten ensimmäisestä kissasta/pennusta/lapsesta. Sissin ansiosta markettimuona (myös ns. "laadukkaampi) lähti niin syvään pannaan että mädäntykööt markettimyrkyt syvimmässä helvetissä, minä en enää ala.

Selvennyksenä se, että syötin kissoille vähän aikaa taas markettiruokaa, niin eikös Sissin silmät alkaneet mälläämään ja karva lähtemään paljon enemmän kuin normaalisti. Joten, tämä täti juoksi sitten taas kipin kapin eläintarvikeliikkeeseen ja sieltä sitten oikeasti parempaa ruokaa. Murrrrr... No, jokainenhan nyt toivon mukaan tietää, että markettiruoka sisältää pääsääntöisesti (ystäviämme E-aineita *sarkasmi ♥ *) vehnää ja sokereita, ja no, viljaa nyt noin ylipäätänsä, mikä ei kuulu kissan ruokavalioon, ja Sissi nyt näimmä reagoi vanhemmiten yhä vahvemmin vehnään/muihin viljoihin. Huh, tässä ranttauksen alussa ei ollut mtn järkeä, mutta summasummarum, ja mm. markettimuona on aiheuttanut Sissille "kollivatsaa", eli sitä rasva/ihrakertymää alavatsaan, mikä on jopa pienentynyt(??...!)  ruuan laadun parantuessa. Kollivatsahan kerääntyy "liiasta ravinnosta", mikä Sissin tapauksessa johtunee siitä, että markettiruoka sisältää niin paljon kaikkea shaibaa, ja kun se ei täytäkään herran vatsaa, se syö enemmän jotta masu täyttyisi ja *boom shakala* se saa liikaa kaikkea shaibaa ja *poks* kollimaha syntyi. D: Olen tässä vähän vihainen myös itselleni, että jatkoin niinkin pitkään kissoille kirjaimellisesti p*skan syöttämistä.. (Edellisessä kodissaan Sissi & Chichu vetelivät markettimuonaa).

En tiedä kuinka tämän Sissi-teorian voi yleistää, mutta näihin johtopäätöksiin olen tullut kun olen seuraillut Sissiä, Chichua ja Senttiä, vaikka tässä nyt ranttasinkin Sissistä ja omasta idioottimaisuudesta. No, onneksi asia on kunnossa ja tajuttu ajoissa, Sissi on kuitenkin vasta "nuorivanhus".

- cchuboi & kissat