maanantai 14. lokakuuta 2013

Ihana, kamala, kani

Heipähei!

Tällä kertaa ajattelin avautua hieman Odessan huonoista puolista. Kyllä, Odessassa on myös niitä. Tietysti omasta kultamussukastaan tulee useimmiten puhuneeksi vain positiivisessa mielessä - ihmekös tuo, kun oma lemmikki on tietysti itselle se maailman paras otus, ja aivan järjettömän rakas. Odessa ei ole mikään poikkeus tähän sääntöön.

Tulin kuitenkin ajatelleeksi, ettei ole hyvä antaa tietynlajisesta lemmikistä liian ruusuista kuvaa, ettei joku tule ihastuneeksi tähän utopistiseen päiväuneen, ja ottaneeksi vain sen perusteella kyseisen elukan lemmikikseen. (Tässä välissä huom; minulle 'elukka', ja koirista 'piski/rakki' ovat myös lellittelynimiä ja käytän niitä siis positiivisessa, humoristisessa mielessä.)

Varmaan lähes jokaista Odessan hyvää puolta kohden siinä on myös yksi huono puoli. Silti, huolimatta kaikista kanini omituisuuksista ja eräistä suorastaan raivostuttavista käytösmalleista minulle ei koskaan tulisi mieleenkään luopua Odessasta. Sitähän tosirakkaus on, että tuntee myös toisen - oli se sitten ihminen tai lemmikki - huonot puolet, ja rakastaa tätä niistä huolimatta. ;)

Sitten seuraa avautumista nimenomaan Odessan ärsyttävyydestä. Aloitetaan kuvasarjalla, joka kuvaa sitä todella hyvin:

Odessalla on kyllä tapana juosta luokseni, kun istahdan lattialle, ja laittaa pää söpösti jalkojeni päälle (tässä kuvassa minulla on jalassani hemaisevat pörrösukat, koska meillä on kotona tosi kylmät lattiat) ...



... mutta sillä on myös tapana ruveta kaivamaan jalkaani etutassuillaan, tai tökkimään minua kuonollaan, jos julkenen lakata silittämästä sitä. :D


Tuohon edelliseen kuvasarjaan oikeastaan kietytyy aivan loistavalla tavalla koko Odessan ristiriitainen persoona. Se on mitä ihastuttavin kullannuppu ja rakastaa ihmisten seuraa ja silityksiä - mutta se on myös mitä raivostuttavin diiva, joka kyllä näyttää mielipiteensä heti, jos joku asia ei häntä miellytä. Se on mm. pissannut päälleni kostoksi siitä, etten enää tunnin rapsuttelun jälkeen suostunut silittämään sitä. Ja neljän päivän Barcelonan matkamme jälkeen se mökötti minulle ja poikaystävälleni kaksi kokonaista viikkoa, kun "hylkäsimme" hänet niin julmasti hoitopaikkaan (jossa häntä epäilemättä kohdeltiin mitä herttaisimmin). Toisaalta Odessan kuningattaren elkeet ovat myös meillä aivan jatkuva huumorin aihe; Odessan suurta persoonaa ei vain voi olla rakastamatta.

Odessan diivailu on tietysti vain yksittäisen kanin luonteenpiirre - tosin myös kaksi aiempaa luppistamme ovat olleet hämmästyttyttävän samanlaisia. Piimä mökötti kynsien leikkaamisen jälkeen kaksi viikkoa, Kakarani taas oli raivoisan omistajauskollinen ja puri kaikkia muita, kuin minua. Odessa on kyllä näistä kolmesta kaikkein pahin pikku prinsessa. Joka tapauksessa voisin väittää, että niin seurallisuus ihmisiä kohtaan, kuin muutenkin suuri persoonallisuus, ovat nimenomaan kääpiöluppiksille aika tyypillisiä rotuominaisuuksia.

Mutta, mutta. Odessassa on myös sellaisia huonoja puolia, joiden uskaltaisin veikata olevan aika yleisiä kaikille kaniroduille.

Esimerkiksi tämä merkkailu. Odessa on aina ollut hyvin siisti kani, se tekee häkissä kaikki tarpeet vessalaatikkoon, eikä ole ennen tehnyt juuri mitään häkin ulkopuolelle. Nyt se on kuitenkin ottanut tavaksi pissiä sohvallemme, ja joudumme pitämään siinä barrikadeja, ettei se enää pääse sinne. Luulen, että suurin osa kaneista ei ole edes niin sisäsiistejä, kuin Odessa on ollut. Lisäksi Odessan virtsankarkailu tuntuu nyt iän myötä pahentuneen. Ennen minulle tuloaan Odessalla teetettiin kaksi poikuetta, ja sen synnytykset olivat todella rankkoja, koska sillä oli liian heikot supistukset. Se ei meinannut saada vauvojaan synnytettyä. Luulen, että tästä sille jäi virtsankarkailuongelma. Ennen satunnainen ongelma on nyt paisunut jokapäiväiseksi, ja iltaiseen rutiiniini kuuluu nykyään pissatippojen pyyhkiminen pois niistä huoneista, joissa Odessa saa juosta. Kania hankkiessa pitää siis varautua siihen, että ne sotkevat.

Niin, ja juoksutus. Kania ei pidä ikinä ottaa häkkieläimeksi, vaan sen pitäisi saada olla vapaana mahdollisimman paljon. Koska kania ei oikein voi jättää vapaaksi valvomatta (ne tuhoavat terävillä hampaillaan kaikenlaista, kun silmä välttää), kani on aikaa vaativa lemmikki.

Sitten on tietysti häkin siivous. Kaikki kanit eivät opi käyttämään vessalaatikkoa, ja silloin häkin siivoaminen on tietysti vaivalloisempaa. Minä siivoan Odessan häkin 2-3 päivän välein - siis melko usein. Tähänkin kannattaa varautua.

Kanilta pitää myös 2-4 viikon välein leikata kynnet. Se ei aina ole ongelma, jos kanin onnistuu totuttamaan käsittelyyn pienestä pitäen. Meillä kynsien leikkuu on aina yhtä tuskaa; jostain mystisestä syystä Odessa pelkää sitä aivan järjettömästi, vaikka on muuten hyvin käsiteltävä. Saan rauhassa tutkia ja hoitaa sen silmiä, kurkkia korviin, pestä tarvittaessa pepun hanan alla - mutta sitten kynsienleikkuu on se maailman hirvein juttu.

Kanin ruokinta taas ei ole ollenkaan vaikeaa, mutta se on tarkkaa. Kanille ei saa antaa jääkaappikylmää ruokaa (eikä myöskään jääkylmää vettä), joten tuoreruoka on muistettava aina ottaa lämpenemään pöydälle hyvissä ajoin ennen kanin ruokintaa. Tuoreruokaa ei myöskään saa antaa liikaa, sillä siitä voi seurata masuvaivoja (mm. ripulia tai ummetusta, tai vielä pahempi ähky). Kanilla on myös koko ajan oltava heinää tarjolla. Kanit tarvitsevat todella paljon kuitua, joten näkkileivän tarjoaminen on myös hyvä idea. Lisäksi kanien hampaat kasvavat koko ajan, joten niille olisi hyvä tarjota nakerrettavaksi esim. hedelmäpuiden oksia, pahvia (ei kuitenkaan sellaisia wc-rullia, jotka voi huuhdella pöntöstä alas!) ja kuivattua ruisleipää (tuoreesta kani saa vain ripulin). 

Eli summasummarum: Kania hankkiessa pitää ottaa myös huomioon...
1) ... että eri kaniroduilla on erilaiset luonteet, ja roduista tulisikin valita itselleen parhaiten sopiva
2) ... että vanheneminen tuo kaneillekin erilaisia ongelmia ja eläinlääkärikuluja
3) ...  että kanit sotkevat. Jopa sisäsiisti kani tulee levitelleeksi heiniä ja kuivikkeita ympäristöönsä, pahimmassa tapauksessa kani tekee pissat ja papanatkin lattialle
4) ... että kani ei ole häkkieläin. Se tarvitsee paljon liikuntaa ja on siis aikaa vievä
5) ... että kanit ovat varsinaisia tuholaisia, ne saattavat nakertaa kaikkea sähköjohdoista huonekaluihin
6) ... että kanin häkkiä pitää siivota riittävän usein ja kyllä, se on pahanhajuista puuhaa
7) ... että kanin kynnet on leikattava säännöllisesti, vaikka kani laittaisi kaikin keinoin hanttiin
8) ... että kanin ruokinta ei ole vaikeaa, mutta se on hyvin tarkkaa tehdä oikein
9) ... että jos kaikesta tästä huolimatta haluat vielä kanin - se on aivan mahtava lemmikki.

Että sellaista tänään. Aika pitkä sepustus. :D




2 kommenttia:

Corona kirjoitti...

Ihana Odessa! Tämä postaus tuli varmasti tarpeeseen, kanit kun ei sittenkään ole ihan helppohoitoisin lemmikki, etenkin jos kanina sattuu olemaan Atsalea-kani, joka rakastaa vain itseään:D Mutta, oikeasti hyödyllinen postaus jos miettii kanin hankkimista tms.

Caramea kirjoitti...

Corona: Kiitos! Kani on kyllä aivan ihana lemmikki, mutta kuten kaikissa eläimissä, niin siinäkin piisaa ihan kiitettävästi työtä. :)