Kakkakaronkka

Hei!

Elo Kannelmäessä on ollut tasaisen rauhallista. Pieniä kommelluksia, Parsan lisääntyviä hellyydenosoituksia ja Purjon juttelun lisääntymistä lukuun ottamatta kaikki on sujunut tavalliseen tapaansa aina viime viikonloppuun saakka.

Nyt kuitenkin, viime viikonloppuna Purjo keksi, että hänellähän on pallit. Tämän jälkeen se on ollut enemmän ja vähemmän satunnaisen säännöllisesti Parsan perän kimpussa. Parsa taas on näyttänyt olevansa takapäänsä valtijatar useampaan otteeseen. Onneks pallit lähtevät pian, vaikka niistä onkin vain yhden olinpaikka tiedossa.

 Tämän päivän siitä seurannut sähellys on sitä luokkaa, että haluan jakaa sen, sillä nauran vatsa kippurassa epäuskoisena kaikelle sille, mitä kissojen tuottamaa pyykkiä pestessä voi mennä pieleen.

Kaalimaan kakarat

Hejsan!

Tässä esittäytyy onnellinen kissanomistaja Helsingistä. :) Opiskelen yliopistolla teologiaa ensimmäistä vuotta, nimi on Jasmin ja harrastan erilaista järjestötoimintaa, käsitöitä ja laulamista. Nykyään harrastuksiin kuuluvat myös kissojen paijaus ja niistä höpöttäminen.Tänä vuonna tapahtui paljon muutoksia. Yksi niistä oli perheenlisäys - nimittäin iki-ihanat Purjo ja Parsa. Pääsin muuttamaan isompaan asuntoon, ja sain kaksi kämppistä, joten kissanpentujen ottaminen tuli mahdolliseksi. Toisinaan opiskelijaelämä on kiireistä, muttei samaan aikaan kaikille meille. Lisäksi kämppiksilläni on ollut kissa/kissoja, joten en ole aivan peukalo keskellä kämmentä, kun jokin asia arveluttaa tai mietityttää. Meillä ei perheellä ole ikinä lemmikkejä ollut, mutta villi luonto ympäröi meidät Porin perämetsissä.

Parsa (vas.) ja Purjo (oik.) 3kk ikäisinä torkkumassa.

Heti, kun saimme tietää, että saamme asunnon, soitin ystävälleni, ja kysyin olisiko heillä kissanpentuja. Kissat ovat kotoisin Karstulasta, Vastingilta. Perheen latokissat tekevät usein pentuja kyläkollien kanssa, ja niin ovat nämäkin kaksi maatiaispalleroa luultavasti saaneet alkunsa. Alkutaival niille ei kuitenkaan ollut helppo - ne jäivät orvoiksi jo viikon-parin ikäisenä, kun niiden emo jäi auton alle. Onneksi ne selvisivät, ja toiveena oli että molemmat päätyisivät samaan kotiin, sillä olisi surullista erottaa kaksi toisiinsa turvautunutta raasua.

Esittely olisi varmasti paikallaan, vaikka tämä kaksikko tekeekin usein kolttosia yhdessä, syö samasta kupista (vaikka niitä on katettu erikseen) ja nukkuvatkin päällekkäin.