Kissoja, kissoja, ja kissoja...

Hei - pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin kissakuulumista (ft. Ava), ja edelleen jatkan samaan sarjaa. Tosin.. hevosistakin voisin pienen maininnan tehdä erikseen, sillä long time no see horse stables! Mutta, takaisin kissoihin.

Selasin tuossa vanhoja tiedostoja ulkoiselta kovalevyltä, ja mitäs sieltä löytyikään? Muistikorttitolkulla kuvia tuttavani tallikissojen pennuista vuodelta 2012 - samaa vuosimallia kuin mitä meitin Senttimme. Toisin sanoen, Penttimme (vanhempia) sisaruksia ja serkuksia! Olen sen verran kissamummo, että vaikkei kuvien takaa ole tarinoita tai opetuksia, sydämeni heltyy yhä uudelleen ja uudelleen kun katson näiden pölvästien kuvia..

Suosittelen klikkaamaan kuvia isommaksi, tuleepi söpöys oikeuksiinsa! (Varsinkin kollaasien kohdalla) Samaan aikaan kun näitä kuvia räpsin, tallin takana pidettiin hevosten maastakäsittelykoulutusta, mitä minun piti (epävirallisesti)  kuvata, vähän ikään kuin opiskelumateriaaliksi myös ("miten reagoi, miltä hevosen ilme näytti alussa vs. käsittelyn jälkeen" jne. jne.), mutta loppupeleissä muistikortti täyttyi kissoista ja shetlanninponin maastakäsittelystä. Ooops.. mites ne suokit? Mutta hellantuutelis, tahdon pennun.

Mutta meitin Sissimme, on taas ollut oppimestarina täällä, mutta niinhän se on: esikoiset ovat protoja, kokeilukappaleiden kokeilukappaleita ja testaajia joka asiassa, puhuttiin sitten ensimmäisestä kissasta/pennusta/lapsesta. Sissin ansiosta markettimuona (myös ns. "laadukkaampi) lähti niin syvään pannaan että mädäntykööt markettimyrkyt syvimmässä helvetissä, minä en enää ala.

Selvennyksenä se, että syötin kissoille vähän aikaa taas markettiruokaa, niin eikös Sissin silmät alkaneet mälläämään ja karva lähtemään paljon enemmän kuin normaalisti. Joten, tämä täti juoksi sitten taas kipin kapin eläintarvikeliikkeeseen ja sieltä sitten oikeasti parempaa ruokaa. Murrrrr... No, jokainenhan nyt toivon mukaan tietää, että markettiruoka sisältää pääsääntöisesti (ystäviämme E-aineita *sarkasmi ♥ *) vehnää ja sokereita, ja no, viljaa nyt noin ylipäätänsä, mikä ei kuulu kissan ruokavalioon, ja Sissi nyt näimmä reagoi vanhemmiten yhä vahvemmin vehnään/muihin viljoihin. Huh, tässä ranttauksen alussa ei ollut mtn järkeä, mutta summasummarum, ja mm. markettimuona on aiheuttanut Sissille "kollivatsaa", eli sitä rasva/ihrakertymää alavatsaan, mikä on jopa pienentynyt(??...!)  ruuan laadun parantuessa. Kollivatsahan kerääntyy "liiasta ravinnosta", mikä Sissin tapauksessa johtunee siitä, että markettiruoka sisältää niin paljon kaikkea shaibaa, ja kun se ei täytäkään herran vatsaa, se syö enemmän jotta masu täyttyisi ja *boom shakala* se saa liikaa kaikkea shaibaa ja *poks* kollimaha syntyi. D: Olen tässä vähän vihainen myös itselleni, että jatkoin niinkin pitkään kissoille kirjaimellisesti p*skan syöttämistä.. (Edellisessä kodissaan Sissi & Chichu vetelivät markettimuonaa).

En tiedä kuinka tämän Sissi-teorian voi yleistää, mutta näihin johtopäätöksiin olen tullut kun olen seuraillut Sissiä, Chichua ja Senttiä, vaikka tässä nyt ranttasinkin Sissistä ja omasta idioottimaisuudesta. No, onneksi asia on kunnossa ja tajuttu ajoissa, Sissi on kuitenkin vasta "nuorivanhus".

- cchuboi & kissat

Mällisilmä Sissi

No niin, alkuun varoituksen sana, kyseessä on siis postaus kissan silmätulehduksesta, eli muutama ÄLLÖ kuva tiedossa.

Meitin Sissimme silmä oli rähminyt epätavallisesti ja otin sitten yhteyttä kaupungin eläinlääkäriin ja kuvailin tilanteen. Sissi oli saanut paria päivää aikaisemmin naarmun silmänsä alle, joka oli tiputellut vähän vertakin, sitten seuraavana aamuna koko silmä oli mällissä eikä se saanut sitä auki.

uskokaa tai älkää mut mul on taiteellisia ystäviä

Eläinlääkäri sitten tutki ja hutki ja kehui kuinka Sissi on esimerkillinen käytökseltään. Olin myös huolissani että onko meidän leikattu jäbylimme jo vähän turhan muodokas, minkä ell sitten torjui kehumalla että on oikein hyvä painoltaan ja rakenteltaan ikäisekseen.

Jännän faktan ongin sieltä tietooni ell:n käyttämistä aineista, se keltainen aine jolla hän yhessä vaiheessa tutki jätkän silmät, saattaa joutua myös hengitykseen ja tulla sitten ulos vaikkapa nenästä (ikään kuin kun ihminen oikein itkee ja vetäsee itkun henkeensä!), ettei sitten pidä säikähtää jos silmistä/nenästä tulee keltaista.

No diagnoosi oli sitten tosiaan stressiperäinen (sekundäärinen?) silmätulehus, joka johtui siitä että kissa oli itse hangannut sitä haavaa silmänsä alla ja täten ärsyttänyt omaa silmäänsä.

Eläinlääkäri määräsi pottaa päähän ja silmätippoja (Oftan Akvakol 5 mg/ml) 9 päivän ajan, sekä kehotti ostamaan boorivettä tai NaCl-liuosta, jolla voi sitten silmästä huuhtoa ne ajelehtivat mällit, että silmätipat pääsevät perille asti. Lähiapteekissamme ei ollut boorivettä niin Naso NaCl ratiopharm - nenä/silmätipolla mentiin, ja tuurilla ne oli kertakäyttöpipeteissä niin sai siinä taiteilla ne ruiskuun, josta sitten kevyesti spruutattiin silmään.

Ensimmäistenm päivien jälkeen muut eivät vierastaneet tai muutoinkaan noteeranneet pottapää-Sissiä, joka ei liikkunut oikeastaan yhtään sinä aikana.

Seuraavaksi ällö kuva.

Toisena ja kolmantena antibioottipäivänä silmä oli pahimmillaan ja olipa se pirulainen ennättänyt levitä myös vasempaan silmään sitten kolmantena päivänä.

Loppua kohden silmä oli siisti ja mällääminen loppui miltein kokonaan seitsemäntenä päivänä. Sissi oli ihan OK kopan kanssa, vähän flegmaattinen tosin ja pääsääntöisesti oli vain kopassaan ja sieltä katseli valtakuntansa menoa. Alkuhankaluuden jälkeen mölli hiffasi miten kykenee syömään ja juomaan potta päässään. Viidentenä päivänä poju hiffasi että kykenee edes ikkupikkusen pesemään itseään - häntänsä viimeisiä viittä senttiä! Sissi näytti niin ylpeältä itsestään.

Se vähä mitä Sissi liikkui oli mönkimistä: meitin poikamme veti parikyt senttiä kerrallaan kastemat tyylillä. No, se on nyt aina tiedetty että se on vähän omalaatuisempi tapaus.

Mutta nyt pöljäpoika on ihan oma ittsensä ja nukkuu ja riehuu sen mitä ennenkin. Mutta tällaista meille.