Mällisilmä Sissi

No niin, alkuun varoituksen sana, kyseessä on siis postaus kissan silmätulehduksesta, eli muutama ÄLLÖ kuva tiedossa.

Meitin Sissimme silmä oli rähminyt epätavallisesti ja otin sitten yhteyttä kaupungin eläinlääkäriin ja kuvailin tilanteen. Sissi oli saanut paria päivää aikaisemmin naarmun silmänsä alle, joka oli tiputellut vähän vertakin, sitten seuraavana aamuna koko silmä oli mällissä eikä se saanut sitä auki.

uskokaa tai älkää mut mul on taiteellisia ystäviä

Eläinlääkäri sitten tutki ja hutki ja kehui kuinka Sissi on esimerkillinen käytökseltään. Olin myös huolissani että onko meidän leikattu jäbylimme jo vähän turhan muodokas, minkä ell sitten torjui kehumalla että on oikein hyvä painoltaan ja rakenteltaan ikäisekseen.

Jännän faktan ongin sieltä tietooni ell:n käyttämistä aineista, se keltainen aine jolla hän yhessä vaiheessa tutki jätkän silmät, saattaa joutua myös hengitykseen ja tulla sitten ulos vaikkapa nenästä (ikään kuin kun ihminen oikein itkee ja vetäsee itkun henkeensä!), ettei sitten pidä säikähtää jos silmistä/nenästä tulee keltaista.

No diagnoosi oli sitten tosiaan stressiperäinen (sekundäärinen?) silmätulehus, joka johtui siitä että kissa oli itse hangannut sitä haavaa silmänsä alla ja täten ärsyttänyt omaa silmäänsä.

Eläinlääkäri määräsi pottaa päähän ja silmätippoja (Oftan Akvakol 5 mg/ml) 9 päivän ajan, sekä kehotti ostamaan boorivettä tai NaCl-liuosta, jolla voi sitten silmästä huuhtoa ne ajelehtivat mällit, että silmätipat pääsevät perille asti. Lähiapteekissamme ei ollut boorivettä niin Naso NaCl ratiopharm - nenä/silmätipolla mentiin, ja tuurilla ne oli kertakäyttöpipeteissä niin sai siinä taiteilla ne ruiskuun, josta sitten kevyesti spruutattiin silmään.

Ensimmäistenm päivien jälkeen muut eivät vierastaneet tai muutoinkaan noteeranneet pottapää-Sissiä, joka ei liikkunut oikeastaan yhtään sinä aikana.

Seuraavaksi ällö kuva.

Toisena ja kolmantena antibioottipäivänä silmä oli pahimmillaan ja olipa se pirulainen ennättänyt levitä myös vasempaan silmään sitten kolmantena päivänä.

Loppua kohden silmä oli siisti ja mällääminen loppui miltein kokonaan seitsemäntenä päivänä. Sissi oli ihan OK kopan kanssa, vähän flegmaattinen tosin ja pääsääntöisesti oli vain kopassaan ja sieltä katseli valtakuntansa menoa. Alkuhankaluuden jälkeen mölli hiffasi miten kykenee syömään ja juomaan potta päässään. Viidentenä päivänä poju hiffasi että kykenee edes ikkupikkusen pesemään itseään - häntänsä viimeisiä viittä senttiä! Sissi näytti niin ylpeältä itsestään.

Se vähä mitä Sissi liikkui oli mönkimistä: meitin poikamme veti parikyt senttiä kerrallaan kastemat tyylillä. No, se on nyt aina tiedetty että se on vähän omalaatuisempi tapaus.

Mutta nyt pöljäpoika on ihan oma ittsensä ja nukkuu ja riehuu sen mitä ennenkin. Mutta tällaista meille.