Sivusta haukkuja

Hei vaan kaikille!

Meidän pienestä isovillakoirasta on kovaa vauhtia tulossa ihan oikeasti iso isovillakoira. Eilen kun punnittiin ja mitattiin Whiskey niin säkäkorkeus oli 48 cm ja 10,5 kg. Hyvin kasvaa siis meidän poika, vaikka vähän enemmän sais olla painoa. Toisaalta pennulle on parempi olla hoikka kuin pulska. Sama homma siis kuin meillä ihmisilläkin. 

Whiskey on saanut ensimmäiset rokotukset ja ollaan nyt muutaman kerran käyty Puhoksen Mustin ja Mirrin joka sunnuntai järjestämissä pentupaineissa. Ideana on, että liikkeessä on aidattu tila, jossa koiranpennut voivat leikkiä keskenään turvallisesti. Leikkihetket on jaettu niin, että 13-14 on pienet pennut ja 14-15 isot pennut. Whiskey on jo iso pentu, vaikka mieleltään se on vielä aika pieni. 

Pentupaineissa käy aika paljon samoja koiria, jotka ovat todella leikkisiä. Kuitenkaan meidän Whiskey ei oikein tahdo päästä leikkiin mukaan. Se haukkuu muille pennuille ja haluaisi selkeästi mennä mukaan, muttei kuitenkaan sitten uskalla. Sanoinkin tänään, että Whiskey on vielä toistaiseksi sivusta haukkuja. :) Se innostuu vain jos muut juoksevat sen ohi tai vahingossa painivat sen lähellä. Innostus kuitenkin jää jännityksen alle ja Whiskey jää katsomaan muiden menoa. Hetkittäin se kuitenkin pääsee leikkiin mukaan. 

Aiotaan kuitenkin sitkeästi käydä pentupaineissa, koska joka viikko Whiskey uskaltaa vähän enemmän ja haluaa ihan selvästi leikkimään. Luulen, että se ei tahdo päästä leikkiin mukaan sen takia, että Whiskey on todella rauhallinen ja tarvitsee enemmän aikaa tutustumiseen kuin muut paineissa käyvät pennut.  Whiskey on myös nuorin pennuista, joten sekin saattaa vaikuttaa. 1-2kk ikäero on kuitenkin aika iso koiran elämässä. 

Eilen sain kuitenkin todisteita, että kyllä meidänkin poika osaa leikkiä. Olin kylässä Sulhaseni perheen luona, joilla on n. 3-vuotias portugalin vesikoira, Sani. Ollaan Whiskeyn kanssa käyty siellä usein ja yleensä Sani on kuin Whiskeyta ei oliskaan. Eilen lähdettiin yhdessä lenkille ja päästettiin koirat juoksemaan talon takapihalle. Kuinkas ollakaan, Sani ja Whiskey alkoivat telmiä ja juosta keskenään. Sitä riemua oli hauska katsella!

Uusia kavereita

Heipsan!

Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman Lennistä ja jutuista joita Lenskin kanssa puuhailen. Olemme Lennin kanssa myös eilen saaneet uuden tallikaverin, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Kuten jo kerroin Lenni on ystäväni hevonen, jota saan käydä hoitelemassa useimmiten kerran viikossa, joskus useammin. Tutustuin Lenskin omistajaan ollessani keikkalaisena eräässä asumispalvelussa. Meille tuli juttua hevosista ja mainitsin, että kaipaisin helppoa ja rauhallista hoitohevosta, jonka kanssa palautella mieleen perusjuttuja hevosen hoitamisesta. Lennin omistaja etsi samaan aikaan vuokraajaa/hoitajaa ja pyysi minut mukaan tallille. Vaikka en voinut ratsastaa Lenniä, meillä kuitenkin synkkasi niin hyvin, että sain Lennistä hoitohevosen.

 Lenni kurkkaa loimen takaa

Olen pian käynyt vuoden verran hoitamassa Lenniä ja se on kyllä ollut ihan mahtavaa! Lenni on todella ihana ja helppo käsitellä. Sillä ei ole mitään tyhmiä tallitapoja tai muita huonoja käytösmalleja. Lenni on myös tottunut koiriin, joten Whiskeykin on helppo totuttaa tallielämään. Koska en voi ratsastaa Lennillä, me käymme talutuslenkeillä. Tallin lähellä on hyvät maastot myös talutuslenkeille, joten minun ei tarvitse pyöriä kentällä ympyrää vaan saan maastoilla niin paljon kuin haluan.

Lenni maastolenkillä viime lauantaina

Joskus, jos huomaan Lenskin olevan levoton tai kovin energinen juoksutan sitä hieman ennen maastoon lähtemistä. Juoksuttamalla Lenni saa purettua ylimääräistä energiaa turvallisella tavalla ja näin vältytään ikäviltä kohtauksilta maastossa. Toki Lennikin aika ajoin säikkyy erilaisia asioita, kuten postilaatikoita, roskiksia tai erilaisia työkoneita. Olenkin sitä mieltä, että hevoset eivät ole säikkyjä, niillä on vain kyky nähdä keijuja ja menninkäisiä, sielläkin missä niitä ei ole.

Olin eilen talilla ajatuksenani ottaa myös Whiskey mukaan. Menin itse aikasemmin talille tekemään pakolliset siivous yms. hommat. Kävelytin Lenniä myös ensin yksinäni ennenkuin kihlattuni tuli koiran kanssa perästä päin tallille. Whiskey oli kovin kiinnostunut kaikesta ja Lennikin kumartui kummastelemaan jalkojensa juureen ilmestynyttä rääpälettä. Whiskey oli hämmästyttävän kiltisti ja kun lähdimme pienelle lenkille vielä  kihlattuni, Whsikeyn ja Lennin kanssa kaikki meni ihan super hienosti. Whiskey kulki niin nätisti ilman hihnaa Lennin vierellä ja Lenni ei välittänyt meidän rääpäleestä lainkaan. Mitä nyt kerran siirsi kaviollaan koiran kauemmas, ihan kuin sanoen "Mees nyt siitä jaloista pyörimästä, jäät alle vielä...".

 Kaverit

Voin siis huoletta ottaa Whiskeyn useamminkin talille mukaan, jotta se tottuu hevosiin ja tallin tapohin mahdollisimman nopeasti. Pentua on kuitenkin helpompi opettaa oikeaan käytökseen kuin vanhaa koiraa. Elinen tallipäivä oli siis todella onnistunut, sain vietettyä laatuaikaa Lennin kanssa kaksistaan ja lopuksi vielä yhdessä kaikkien ulkoilevien eläimien kanssa. Loppun vielä hauska kuva Lennistä. Ihan kuin se nauraisi :D

Krulla, Prulla ja niiden omistaja

Heips! 

Kirjoittajajoukkoon liittyy vielä yksi nuori neito Helsingistä. Kotona arkeani ihastuttaa ja vihastuttaa isovillakoiranpentu ja epäpuhdas kääpioluppakorvakani ja kihlattu. Kirjoitan myös toista enemmän tyttömäisiin juttuihin ja vaatteisiin keskittyvää blogia, Vaatekaapin kätköissä. Nettinimeni on Corona, mutta oikealta nimeltäni olen Hanna-Katariina. 

Koiran ja kanin lisäksi elämässäni vaikuttaa ystäväni Suomenhevonen Lenni, jota käyn hoitamassa. Olen myös tänä vuonna aloittanut ratsastuksen uudestaan Ratsastuskoulu Knaperbackan Takaisin Satulaan -kurssilla. Juttuni tulevat siis käsittelemään elämää koiranpennun ja kanin kanssa sekä tallin tapahtumia.

Nyt siirrytään niihin varsinaisiin päätähtiin. 

Atsalea

Atsalea on 5-vuotias eläinkaupasta ostettu kääpiöluppakorva. Lähemmin tarkasteltuna vaikuttaa kuitenkin sille, ettei Atsis ole aivan puhdas kääpiöluppa. Meille Atsalea muutti joulukuussa 2011. Atsalea asui ennen muuttoaan erään ystäväni luona yhdessä toisen pupun kanssa. Atsalea on kuitenkin aina ollut dominoiva luonteeltaan, joten yhteiselo toisen kanin kanssa ei enää onnistunut. Minua ei haitannut ottaa hieman dominoivampaa (lue: ärhäkkää ) puppaa, joten Atsis sai meiltä loppuelämän kodin. 

Atsalealla on paljon erilaisia lempinimiä kuten: Atsis, Puppa, Prulla (=Pupurulla), Häijyläinen, Normi-A ja Pötsis. Prulla viittaa siihen kun Atsalea makaa oikein pitkänä ja rentona lattialla. Pötsis puolestaan sen kyltymättömään ruokahaluun.

Vuosien varrella Atsalea on kesyyntynyt paljon, mutta mikään sylikani se ei silti ole. Se viihtyy ihmisten läheisyydessä, kunhan saa olla rauhassa. Eli kania  saa katsella ja ihailla muttei koskea.  Atsalea osaa pitää puolensa, sillä jopa tuttavani Venäjänvinttikoira pelkää meidän puppaa. Atsalea on kaikessa luonteikkuudessaan ihana enkä vaihtaisi sitä mihinkään. 

Zanita's Oblivion "Whiskey" 

 

Whiskeyn ensimmäinen päivä meillä, 7, 5 vk

Whiskey on 10-viikoinen isovillakoiranpentu, joka muutti meille 30.12.2013. Whiskey on loputtoman kiinnostunut kaikesta mitä maailmalla on tarjota. Kani olisi Whiskeyn mielestä paras leikkikaveri, mutta Atsalea ei ole samaa mieltä. 

Whiskey on toinen villakoirani, mutta ensimmäinen "aikuisena" hankittu koira. Tarkoituksena olisi kouluttaa Whiskeystä oikein mallikelpoinen koirakansalainen ja tallikaveri. Koulutuksen avuksi aiomme etsiä jonkun pennuille tarkoitetun TOKO-ryhmän. Lisäksi haaveilen liittymisestä kaveri koira -toimintaan.  Whiskeyn kasvaessa edessä on trimmauksen ja muun turkin hoidon opettelua sekä jatkuva stressi siitä, saako kasvava karvalapsemme riittävästi evästä. 

Kuten muillekin elukoilleni, Whiskeyllekin on ehtinyt kertyä liuta lempinimiä, kuten: Krulla (=koirarulla), Hönö, Hönötin, Karvalapsi jne. Krulla tulee samalla ideologialla kuin Prulla, eli kun Whiskey makaa pitkin pituuttaan lattialla ja on kovin suloisen näköinen. Yritämme kuitenkin kihlattuni kanssa käyttää vielä mahdollisimman paljon Whiskeyn oikeaa nimeä, jotta se varmasti oppisi tottelemaan sitä. Myöhemmin lempinimet voivat olla arki käytössä.

 Whiskey uuden talvitakin kanssa, 9 vk

Lenni 

Lenni viime vuoden helmikuussa

Lenni on ystäväni Suomenhevonen, joka asustelee Östersundomissa pienellä yksityistallilla. Lennin kanssa puuhailen vielä lähes pelkästään maasta käsin -juttuja, sillä pitkän taukoni jälkeen Lenni on vielä liian haastava minun ratsastaa. Olen kuitenkin muutaman kerran päässyt ihan selkäänkin, omistajan taluttaessa.

Lennin kanssa käymme siis pitkillä talutuslenkeillä ja syömme naapureiden kuusi -ja muut aidat sekä tienvarsien voikukat. Lenniä on todella helppo hoitaa ja siksi paluuni hevosten pariin onkin sujunut todella hyvin. Toki Lennilläkin on päiviä, jolloin miljoonaan kertaan nähty postilaatikko lenkin varrella on kauheen pelottava ja joka puskassa vaanii menninkäisiä. Enimmäkseen Lenni on kuitenkin leppeä ja rauhallinen. Lennilläkin on paljon lempinimiä kuten: Lenski, Lenski-poni, Lempi-Lenni, Lennart jne. 

Yläkuvassa Lennillä on talvikarva, joka on todella tumma verrattuna Lenskin kesäkarvaan. Alla vertailun vuoksi kuva viime kesältä.

 Tänä vuonna Lenski klipattiin, joten loimia on näillä pakkasilla tarvittu. Pitää ottaa Lennistä teille hieman tuoreempi kuva.

Kakkakaronkka

Hei!

Elo Kannelmäessä on ollut tasaisen rauhallista. Pieniä kommelluksia, Parsan lisääntyviä hellyydenosoituksia ja Purjon juttelun lisääntymistä lukuun ottamatta kaikki on sujunut tavalliseen tapaansa aina viime viikonloppuun saakka.

Nyt kuitenkin, viime viikonloppuna Purjo keksi, että hänellähän on pallit. Tämän jälkeen se on ollut enemmän ja vähemmän satunnaisen säännöllisesti Parsan perän kimpussa. Parsa taas on näyttänyt olevansa takapäänsä valtijatar useampaan otteeseen. Onneks pallit lähtevät pian, vaikka niistä onkin vain yhden olinpaikka tiedossa.

 Tämän päivän siitä seurannut sähellys on sitä luokkaa, että haluan jakaa sen, sillä nauran vatsa kippurassa epäuskoisena kaikelle sille, mitä kissojen tuottamaa pyykkiä pestessä voi mennä pieleen.

Kaalimaan kakarat

Hejsan!

Tässä esittäytyy onnellinen kissanomistaja Helsingistä. :) Opiskelen yliopistolla teologiaa ensimmäistä vuotta, nimi on Jasmin ja harrastan erilaista järjestötoimintaa, käsitöitä ja laulamista. Nykyään harrastuksiin kuuluvat myös kissojen paijaus ja niistä höpöttäminen.Tänä vuonna tapahtui paljon muutoksia. Yksi niistä oli perheenlisäys - nimittäin iki-ihanat Purjo ja Parsa. Pääsin muuttamaan isompaan asuntoon, ja sain kaksi kämppistä, joten kissanpentujen ottaminen tuli mahdolliseksi. Toisinaan opiskelijaelämä on kiireistä, muttei samaan aikaan kaikille meille. Lisäksi kämppiksilläni on ollut kissa/kissoja, joten en ole aivan peukalo keskellä kämmentä, kun jokin asia arveluttaa tai mietityttää. Meillä ei perheellä ole ikinä lemmikkejä ollut, mutta villi luonto ympäröi meidät Porin perämetsissä.

Parsa (vas.) ja Purjo (oik.) 3kk ikäisinä torkkumassa.

Heti, kun saimme tietää, että saamme asunnon, soitin ystävälleni, ja kysyin olisiko heillä kissanpentuja. Kissat ovat kotoisin Karstulasta, Vastingilta. Perheen latokissat tekevät usein pentuja kyläkollien kanssa, ja niin ovat nämäkin kaksi maatiaispalleroa luultavasti saaneet alkunsa. Alkutaival niille ei kuitenkaan ollut helppo - ne jäivät orvoiksi jo viikon-parin ikäisenä, kun niiden emo jäi auton alle. Onneksi ne selvisivät, ja toiveena oli että molemmat päätyisivät samaan kotiin, sillä olisi surullista erottaa kaksi toisiinsa turvautunutta raasua.

Esittely olisi varmasti paikallaan, vaikka tämä kaksikko tekeekin usein kolttosia yhdessä, syö samasta kupista (vaikka niitä on katettu erikseen) ja nukkuvatkin päällekkäin.