Valokuvaamisen päälle Chico ei sen sijaan ymmärrä. Aina, kun kaivan kameran esiin, se omaksuu lievästi pitkästyneen ilmeen. Joskus se on jopa alkanut huokailla teatraalisesti, kuin sanoakseen, että "hei, älä ny viitti, ihan oikeesti..."
Juu. Koirakuumeeni on vain kasvanut, kun hyvä ystäväni Hanna-Katariina hankki itselleen isovillakoinranpennun, Whiskeyn (Zanita's Oblivion). Toinen on niin söpö! Ja lähes kaikilla lähipiirissäni on oma koira, paitsi minulla. Minulla on vaan muiden koirat hoidossa silloin tällöin. Itseasiassa elättelen toiveita, että saisin joskus tulevaisuudessa sitten Whiskeytäkin tänne meille hoitoon. Mitä enemmän hoitokoiria, sitä karvaisempaa elämä on.
Ja juuri äsken päätin, että Chico on niin lutunen, että en palautakaan sitä äidille tänään. Tämä on koirakidnappaus. Koira pysyy täällä huomiseen asti. Muaahhahahhaaaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti