sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Karvakorva kyläilee

Hei vaan!

Ystäväni Mirvan perhoskoira Pomppis on ollut minulla torstaista asti hoidossa omistajansa mökkireissun takia. Ollaan käyty (siis koiran, ei omistajansa kanssa) pitkillä lenkeillä, ja pari kertaa koirapuistossa heittelemässä käpyjä. Pom rakastaa käpyjä, se jaksaisi juosta niiden perässä varmaan loputtomiin. Minä vihellän pelin poikki siinä vaiheessa, kun koikku läähättää kovasti ja askel alkaa hidastua. Vaikka varmaan se vielä sittenkin jaksaisi. :D

Tulin viikonlopun aikana napsineeksi Pompista muutaman kuvan, jotka ajattelin nyt auliisti jakaa kanssanne, arvoisa ja runsas lukijakuntamme.

Tämän nappasin eilen illalla kun oli jo pimeää, siitä ikävän keltainen keinovalon sävy. Mutta on se vaan söpö käpertyessään omaan koriinsa kerälle. ♥

 

Pompilla on myös tapana kiivetä makoilemaan mahdollisimman muhkean tyynypinon päälle.
 

Hyvin kauan se jaksoi istua etutassu sievästi koholla ja tuijottaa intensiivisesti kameraan kuin ammattimalli konsanaan...


... mutta lopulta koko touhu rupesi jo haukotuttamaan. 


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :}

3 kommenttia:

Saija Sasetar kirjoitti...

Voi ihanainen pieni käpyjen nappailija Pomppis! ♥

Pomppis on todella nätti ja ihanan siro! Tekee mieli rapsutella. x)
Tulee ihanasti mieleen tädin edesmenneet perhoskoirat Doris ja Artturi, olivat mulle tosi läheisiä koko lapsuuden ajan. Väillä iskee kovasti ikävä, kun ei voi enää nähdä.

~ Frillycakes ♥ ~

Caramea kirjoitti...

Saija: Pomppis on kyllä todella soma, mutta se ei oikein anna vieraiden rapsutella. On vähän sisäänpäinlämpiävä luonne, kovasti perhekeskeinen koikku. :)

Jos äitisi pörhöskoirat ovat jo kuolleet (kuten kommentista ymmärsin), suuret pahoittelut minulta. Lemmikkien (olivat sitten omia tai jonkun läheisen) poismeno on aina kamalaa. Onneksi jää kuitenkin monia kultaisia muistoja. ♥

Africa kirjoitti...

Voi apua miten söpö! :)