Poikaystäväni on innostunut kokeilemaan naksutinkoulutusta undulaatteihimme, etenkin Dominickiin (kuvissa).
Lintujen naksukoulutus eroaa koirista radikaalisti siinä, että kun edistyneemmälle koiraoppilaalle riittää toisinaan palkaksi pelkkä kehu, tai vaikkapa lempilelu, niin undulaattia opettaessa makupalasta ei voi luopua koskaan. Undulaatit eivät nimittäin halua miellyttää omistajaansa, ja jos ne kerrankin tulevat "huijatuksi" eivätkä saa namiaan, vaikka naksautus kuuluu, ne suutahtavat, ja koulutus ottaa monta askelta takapakkia. Muutenkin undulaatit ovat todellisia diivoja; niitä ei saa ikinä sulkea kämmeneensä, tai edes torua, tai ne suuttuvat ja menettävät luottamuksen omistajaansa.
Poikaystäväni on tosiaan opettanut Domille käskyä "hyppää", jolloin se hyppää sormelle vähän pidemmältä, ja häkistä ulostulemista. Tänään otin muutamia kuvia Domiskuukkelista. Pikku-Nugetiltamme on kadonnut puolet pyrstöstä johonkin (sen pitäisi olla kaksi kertaa niin pitkä, kuin se nyt on), mutta onneksi se ei ole siitä moksiskaan. Jo edesmennyt lintuni Ernesti masentui aina, kun menetti sulkasadossa nuo pitkät sulkansa. :D
Entäs Odessa? Puppamme kyttää lintuhäkin edustalla, ja imuroi nassuunsa linnuilta tippuneet hirssinsiemenet. Kätevää. Linnut muuten sotkevat syödessään todella paljon.
P.S. Katsokaa nyt noita Odessan räpsyripsiä. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti