keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Esittelyssä koiruuksia, lintusia sekä Maailman Valtiatar

Hei vaan kaikille!

TASSUT TEEKUPISSA -kirjoittajakööriin liittyy nyt vielä yksi höpisijä, nimittäin minä, nettinimeltäni Caramea, oikealta nimeltäni Mari. Asun Helsingissä, opiskelen ammattikorkeakoulussa ja sydämeni sykkii eläinten lisäksi kaikelle kauniille ja tyttömäiselle. Varsinaisen estetiikkaan keskittyvän pääblogini löydät täältä: New Vogue Children. Harrastuksiini kuuluvat maalaaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, historian opiskelu omatoimisesti sekä haaveilu ja haihattelu.

Ja sen enemmittä höpinöittä siirtykäämme illan päätähtiin, elämäni eläimiin. ♥

Kiaran Ihana Odessa eli Odessa


Rotu: Kääpiöluppakorvakani
Ikä: 4 vuotta
Väri: luonnonkeltainen, joskin turkissa liikaa tuhkaisuutta (ai kenen mielestä, ei minusta ainakaan!)
Kutsumanimet: Odessa, Dessa, Depsukka, Puppa, Pup, Puppers, Duppers, Mamman Oma Kulta...
Ammatti: Maailman Valtiatar
Luonne: Odessa on viimeistä karvaa myöten ehta kanidiiva. Älkää käsittäkö väärin; se on mitä ihanin, lempein ja seurallisin kani... kun vain sille päälle sattuu. ;) Luonnetta siis löytyy.

Suurimman osan ajasta Odessa on hyväntuulinen, ja tällä tuulella ollessaan se on todella rakkaudenkipeä neitokainen. Pahantuulisena se taas saattaa näykkäistä jopa minua, vaikka useimmiten sille riittää mielenilmauksena pelkkä "bitch slap", eli läimäytys etutassuilla - ehtaan diivan tyyliin.

Odessa on lähes aina vapaana, jos olen kotona. Se on todellakin osa perhettä. Minulla on aina tapana sanoa, että Odessa on sekoitus kissaa ja koiraa kanin hahmossa; seurallinen kuin koira, oman arvonsa tunteva kuin kissa ja kanin muotoinen paketti.

Odessa juttelee paljon, kertoen selvästi, millä mielialalla nyt ollaan. Iloisena se sanoo "ynh ynh ynh", joskus syödessään tai ollessaan mietteliäs se sanoo toteavaan sävyyn "pup", ja vihaisena se murisee "mrrrhh!". Kanit eivät siis todellakaan ole mitään mykkiä otuksia, kuten ehkä voisi kuvitella!

Odessa rakastaa silityksiä ja rapsutuksia, ja seuraa keittiössä vierestä, kun teen ruokaa (odotellen mahdollisesti putoavia namipaloja jotka kadottaa parempiin suihin). Jos taas katson TVtä, hyppää se viereeni sohvalle silitettäväksi, tai vain kylkeenki makoilemaan.

Kanisteri keksii myös kaikenlaisia jäyniä, näistä sen suosikki on tietenkin alkaa nakertaa jotain, mitä ei missään nimessä saisi. Vaan sellainen on kanin luonto. Ruokaa Odessa rakastaa todella tulisesti, erityisherkkua on kuivattu ruisleipä ja erilaiset marjat ja hedelmät.

Odessainen myös tuntee oman nimensä. Se tietää, milloin sitä torutaan, mutta osaa myös tulla luokse kutsusta, ja  viime kuukausina olen myös opettanut sen hyppäämään viereeni sohvalle pyynnöstä. Sanon pyynnöstä, koska Odessa tottelee minua vain, jos sitä sattuu huvittamaan. Diiva mikä diiva.

Puurattaren Garaht eli Chico


Rotu: Suomenlapinkoira, paimensukuinen
Ikä: 3 vuotta
Väri: parkki
Kutsumanimet: Chico, Ziko, Zikou, Pojelo, Chiicolii, Ziippana...
Ammatti: Valikoivan kuulon kehittämisen pääinsinööri
Luonne: Chico on syntyjään iloinen tapaus. Ulkona se on hyvin energinen, mutta kotona osaa ottaa rennosti.

Chico on todella älykäs; olen opettanut sille liudan hauskoja temppuja, esimerkiksi "kumarra" ja "gimme five". Tällä hetkellä yritän opettaa sitä murjottamaan käskystä. :D Chicolla on tosin hyvin valikoiva kuulo; lenkillä ei välttämättä kuule käskyjä, kun tuo tuulikin niin kovaa puhaltaa ja kaikkialla on kiinnostavia hajuja...

 Meidän Ziippana on vähän nössö. Se oli pentueensa rauhallisin (lue: säälittävin) pentu, ja aikuisenakin hieman taipuvainen epävarmuuteen. Tämä näkyy etenkin siinä, että itseä isommat koirat pelottavat, ja niille pitää sanoa räyh. Myös paukkuarkuus on hällä paha, mutta tämä on käsittääkseni hyvin yleinen koirien ongelma. Tälle vuodelle haettiin eläinlääkäristä rauhoittavia napuja, ja onneksi niiden avulla ei tarvinnut stressata.

Chico on myös loputtoman hellyydenkipeä. Jos sitä erehtyy rapsuttamaan kerran, se tulee jatkossa tökkimään kuonollaan, että "silitä nyt lisää". 

Agilityssä ja tokossa Chipa on sen sijaan hyvinkin reipas. Onneksi äitini jaksaa harrastaa Chicon kanssa kaikkea, kun koira niin nauttii aktiivisuudesta. Chico on tosiaan äitini koira, mutta se on minulla usein hoidossa, usein myös ilman syytä, ihan vaan koska minä haluan sen yökylään luokseni. Käytän koiruutta myös lenkeillä, jos äitini kaipaa siihen apua. Ja totta kai tämä on minulle mielettömän rakas piski, vaikkei omani olekaan. ♥

Lumina ja Dominick


Laji: undulaatti
Iät: Lumina 3 vuotta, Dominick täyttää huomenna 7 kuukautta
Värit: Lumina on tavallinen harmaa, Dominick koboltin sininen
Kutsumanimet:
Lumina: Lumi, Luminaattori, Alkuperäinen Angry Bird, Höyhenpallo
Dominick: Domi, Domsku, Domskuukkeli, Doominiick, Pikku Nugetti
Ammatit:
Lumina: Alkuperäinen Angry Bird
Dominick: Koko kansan kullannuppu

Luonteet:
Lumina: Lumina on todella pahansisuisin koskaan tapaamani lintu, ja minulla on sentään ollut yhteensä yhdeksän undulaattia. Ostimme Luminan 1,5-vuotiaana, ja sen alkuperäinen nimi oli Pikku-Myy, mikä kuvaa sitä oikein hyvin. Ollessaan hyvällä tuulella Lumina on todella hellä Dominickille, se sukii Domin hyöheniä ja yleensä ne istuvat aina vierekkäin. Mutta jos Domilla on jotain, mitä Lumi haluaa, esimerkiksi paikka keinussa tai herkkuruokaa, Lumi ajaa Domin pois röyhkeästi. Olin aivan varma, ettei Lumina ikinä kesyyntyisi, mutta niin vain loputtoman kärsivällinen poikaystäväni on saanut sen tulemaan kädelleen, nykyään jopa ilman namipalaa. Harmi vain, että Lumina tulee kädelle vain nokkiakseen kättä niin kovaa, kuin pystyy - se todella saa jopa aikaan pieniä naarmuja silkalla ilkeyden voimalla. Vitsailemme, että Lumina on alkuperäinen vihainen lintu, ja Rovio varasti idean siltä. :D

Dominick: Domisku taas on Luminan täydellinen vastakohta. Se kesyyntyi helposti, tulee mielellään sormelle, ei koskaan pure, vain nakertelee hellästi (siinä on iso ero; Domi ei tee koskaan haavoja). Domi ei myöskään koskaan ilkeile Luminalle, harvoin pistää edes hanttiin, vaikka ehkä aihetta olisi. Toisaalta, jos Domi olisi yhtään pippurisempi, se ei varmaan pystyisi ollenkaan elämään Luminan kanssa. Dominick on myös meitä ihmisiä kohtaan hyvin seurallinen. Se katselee häkistä asunnon tapahtumia, ja lauleskelee paljon. Domi on kertakaikkiaan todellinen pieni kullannuppu. Kutsumme sitä Nugetiksi, koska se on niin lämpöinen ja pehmeä silittää. ♥

Beau Savage Madamoidelle eli Pomppis


Rotu: Papillon
Ikä: 9 vuotta
Väri: valkoinen-ruskea
Kutsumanimet: Pomppis, PomPom, Pompelo, Hömpynpömpyn, Pomppi...
Ammatti: Itsensävakavastiottaja
Luonne: Pom on energinen, loputtoman energinen. Ulkona sen mielipuuhia ovat kaikelle liikkuvalle räyhääminen  ja käpyjen jahtaaminen. Kuten Chico, se osaa onneksi ottaa sisätiloissa rauhallisesti - yleensä. Välillä iskee rieha ja räyhä, ja sitten pitää leikkiä kovaäänisesti ja hyvin "vakuuttavasti" muristen. Oikeasti se kuulostaa vain totaalisen hassulta ja suloiselta, ja naurattaa kaikkia, mutta Pom ottaa itsensä niin vakavasti, ettei edes ymmärrä, että sille nauretaan. ♥

Pompelo on myös todella älykäs. Se kuuntelee koko ajan pää kallellaan, jos sille juttelee, ja ymmärtääkin suuren osan kuulemastaan. Katsekontakti on sillä aivan upea, se hakee sen itse automaattisesti (toisin kuin vaikka meidän Chico). Sen kaikilla leluilla on mm. erikseen nimet, jotka se tuntee - tämä on minusta aika vaikuttavaa, sillä Pompilla on monia leluja. :D

Pom on hellyydenkipeä hieman etäiseen tapaan. Läheisten ihmistensä viereen se tykkää tunkea makoilemaan, mutta vähänkään vieraampien on pysyttävä jalan etäisyydellä. Tämä tarkoittaa sitä, että koikkua saa rapsuttaa varpaallaan, mutta ei kädellä. Sekin on lähinnä huvittavaa, mutta tietenkin Pompille aivan vakavasti otettavaa puuhaa.

Kuten Chico, myös Pomppis on minulle "vain hoitokoira". Pomppiksen omistaa hyvä ystäväni Mirva, ja välillä neiti Pom on luonani hoidossa. Mutta oma eli ei, on tämäkin pikkupiski minulle todella rakas ja ajattelin esitellä sen siltä varalta, että tulen tulevaisuudessa mahdollisesti bloggailemaan siitäkin. :)

***

Tässäpä siis esittely tämänhetkisistä elukoista. Myöhemmässä postauksessani esittelen teille joitakin jo edesmenneitä lemmikkejäni, jotka ovat liikauttaneet maailmaani suuresti olemassaolollaan.

~ Caramea

Ei kommentteja: