Otus ja otukset

(Pahoittelen kuvalinkkejä, Blogger ei anna ladata kuvia suoraan eikä URLin kautta. Siis ollenkaan.)

Heipsan! Olen Asio Otus, ihan oikealta nimeltä Kati, mutta kutsuttakoon minua netin maailmaksi tuolla nettinimellä. Olen 20-vuotias juuri pitkältä sairaslomalta palaileva ja toivottavasti pian taas opiskelija. Eläimiä kerääntyi heti kun muutin omaan kämppään. Ne pitivät mukavasti seuraa ja turvasivat jonkinlaisen rutiinin päivään silloinkin, kun muuta ei ollut. Vähän kaikki eläimeni ovat olleet jonkinmoisia pelastuksia. Ensimmäinen, jo edesmennyt, kilpikonnani ja nykyinen kilpikonna esimerkiksi ovat kummatkin eläinsuojeluyhdistykseltä. Tätä linjaa aion pitää myös jatkossa, vaikka se saattaakin tarkoittaa enemmän terveysongelmia, vanhemman puoleisia eläimiä ja ehkä jopa vähän ongelmakäyttäytymistä. Tällä hetkellä omistan kaksi hauskaa tapausta.

Omien eläinten lisäksi teen töitä heppatallilla, joten hevosistakin tulen kirjoittelemaan. Tässäpä pari kopukkaa, joiden kanssa teen töitä:

Kuva heposista

Sitten omiin otuksiin.

Baisy

Kuva kisusta

Toinen kuva kisusta

Kisu tykkää kengistä

Baisy on minun mummo. Ja asuntoni kuningatar. Hän päättää asioista meillä. Myös tuleeko uusia lemmikkejä. Se taitaa olla nyt 11 vuotias. Kisua kutsutaan myös rouvaksi, pöppyräiseksi, kakkiaiseksi, kakkahännäksi, kisumisuksi ja ties kuinka monella muullakin nimellä. Kisu on varsin fiksu. Osaa avata kaapinovet, vessankannen, ovet, laatikot ynnä muut. Lisäksi se mm. työntää salavihkaa mut tyynyltä pois yöllä ja valtaa sen itselleen. Ja jos herään siihen, se kääntää nopeasti kylkeään kuin ei olisi mitään tehnyt. Baisy myös tulee kutsusta luokse, jos on sillä päällä, pitää vaan kutsua kuin koiraa, kis kissit ei auta. Oman nimensä tietää ja huomaa jos hänestä puhutaan. Ilmoittaa sen maukumalla tai viskelemällä häntää. Sen voi myös osoittamalla ohjata toiseen huoneeseen, jos siihen on tarvis. Hyppäämäänkin sen saa esimerkiksi tuolilta tuolille kunhan vähän antaa vihjettä. Mitään sille ei ole opetettu, ihan itse se on oppinut.

Yleisesti ottaen siis huomionhakuinen, mutta omanarvontuntoinen ja fiksu kissa.

Nassu

Nassun asumus
Nassun köllöttelypaikka
 Nassun missiasento

Nassu on toinen kilpikonnani ikinä. Edellisen kuoltua vanhuuden ja huonojen ensivuosien aiheuttamaan yleistulehdukseen se on nyt toistaiseksi ainoa. Nassu on varsin sosiaalinen tapaus. Aina se on hengessä mukana kun jotain tapahtuu. Kilttikin se on. Ei yhtään niin äkäinen kuin punakorvat yleensä. Vaikka tosin sen kilpionnettomuuden ja eläinlääkärirumban jälkeen hieman sähähtelee kun käsittelee, ennen ei tehnyt sitäkään. Kauhean aktiivinen, etenkin kun päästää maahan tutkimaan asuntoa. Se vipeltää menemään ja kiipeilee kaikkialle minne pääsee. Kiusaa joskus vähän kissaakin seuraamalla sitä ja kissa loikkii häntä koipien välissä karkuun. Tunkee myös sinne missä on ihmisiä ja joskus kiipeää jopa syliin kun istuu lattialla. Aktiivisuudesta on ollut myös haittaa, sillä kerran se ninjaili itsensä ulos akvaariosta ja tippui puolentoista metrin korkuudelta maahan, jolloin kilpi halkesi pahasti. Selviytymiseen annettiin kolmasosa mahdollisuus, mutta niin se vaan parani, joskin vasta parin antibioottikuurin, paikkailujen, kipulääkkeiden ja jatkuvan vedenvaihdon jälkeen. Nyt onnettomuudesta on vielä jäljellä epätasainen viilto kilvessä, muta se on jo kiinni ja terve ja Nassu on palautunut ennalleen, iloiseksi kilppikseksi. Nyt tosin uusin ongelma on syömättömyys, mutta toivottavasti ruokahalu taas palailee kevään tullessa. Paino kun kuitenkin on vielä ihan hyvä, niin en ala huolestua vielä.

Siis, sosiaalinen ja kiipeilyä rakastava persoonallisuus tämä.

Lopuksi vielä:
Kummatkin mummot samassa kuvassa